Tuomo Grundström: Luetaan lehtiä

Olin vuosina 1978–82 senaikaisen Rauman ammattikoulun yleisaineiden, lähinnä äidinkielen, tuntiopettajana. Joukkotiedotukseen perehdyttäminen ja sen seuraamiseen totuttaminen kuului opetussuunnitelmaan, ja sitä aihetta korostin, pidin tärkeänä kääntää nuorison silmiä kotimaahan ja maailmalle näkymiä avaaviin ikkunoihin. Seurasin itsekin huolellisesti niin paikallisen Marvan kuin valtakunnallisen Erkon mediaimperiumin lehtiä – ja tarkistin sitten Satakunnan Työstä ja Kansan Uutisista, toisinaan ulkomaisistakin lehdistä, miten maakunnassa, kotimaassa ja maailmalla ihan oikeasti menee. Käytin paljon sanomalehtiä opetusaineistona.

Lukutottumus, asioiden, kaiken inhimillisen ja yhteiskunnallisen löytäminen ja tunteminen, kiinnostus ja kriittinen totuuden etsiminen olivat tavoitteita. Jotkut silloiset oppilaat ovat sittemmin tulleet lehdissä vastaani taiteessa, kulttuurissa ja politiikassa. Siitä saan olla onnellinen.

Noina vuosina paperilehtien tulevaisuus oli tavallaan vielä ajankohtaisempi aihe kuin nyt. Tietokone oli siirtynyt konehuoneista konttoripöydille ja oli keksitty sähköinen tiedonsiirto niitten välille. Tiedon – itse asiassa informaation, tiedon rakenneosien – käsittelyn odotettiin siirtyvän hyvinkin nopeasti enimmäkseen sähköisiin laitteisiin. Omistin muutaman oppitunnin tälle uudelle tekniikalle ja sen tarjoamille mahdollisuuksille. Laitteita ei äikänluokassa tietenkään silloin ollut, mutta instrumenttiasentajalinjan nörttinurkassa niihin jo perehdyttiin. Nykyisenlaisen tietoverkon edeltäjä Minitel oli Ranskanmaalla jo toiminnassa ja sen käyttäjäjoukko kasvoi nopeasti. Niinpä sitä viritteli villejä visioita: vuosikymmen kun tästä menee, niin paperipainatteet käyvät harvinaisiksi. Vaan olkaa vain tulevat paperintekijät rauhallisella mielellä, teitä kyllä tarvitaan sellaisten tuotteitten tekemiseen, joita ei vielä ole keksittykään…

Nyt vasta tuo neljäkymmentä vuotta sitten heittämäni ennustus näyttää toteutuneen: niin tieto kuin hömppä ei paina painettuna, vaan on kortinkokoisena taskussa helposti löydettävissä. Hakijasta riippuu, kumpaa enemmän etsitään – niin kuin kai on aina ollut alustasta riippumatta.

Tuomo Grundström

Meni kymmenen vuotta, paperintekijöittenkin tilanne synkkeni, mutta ei verkkolehtien vaan kapitalismin tempoilun vuoksi. Vasta kolmen vuosikymmenen mentyä lehtien paperipuku oli käynyt niin vanhanaikaiseksi, että sen kustannusten kerääminen oli monille lehdille kannattamatonta. Nyt vasta tuo neljäkymmentä vuotta sitten heittämäni ennustus näyttää toteutuneen: niin tieto kuin hömppä ei paina painettuna, vaan on kortinkokoisena taskussa helposti löydettävissä. Hakijasta riippuu, kumpaa enemmän etsitään – niin kuin kai on aina ollut alustasta riippumatta.

Vasenvoima-lehti tekee paperittomuuden välttämättömyydestä hyveen. Käytössämme on ”rajattomasti” tilaa niin toimituksen kokoamalle aineistolle kuin lukijoitten puheenvuoroille. Rahallista voittoa ei voisikaan tavoitella, mutta kohtuullisten kustannusten kokoon saaminen onnistuu yhteisvoimin (lukija tukija). Tavoite on sama kuin amiksen lehdistötunneilla: kaiken inhimillisen ja yhteiskunnallisen löytäminen ja tunteminen, kiinnostus ja kritiikki. Ja väliin hupia ja kivuuksia, joskaan ei hömpän tapaan.

Tuomo Grundström

Rauma