Sanna Nylander: Häpeän tunne voi estää miestä hakemasta apua

– Kirjoitin naistenpäivän alla, kuinka lähisuhdeväkivalta on vakava ja sukupuolittunut ilmiö ja kohdistuu enimmäkseen naisiin.

Kirjoituksen julkaisemisen jälkeen sain yhteydenoton miesten kokemasta lähisuhdeväkivallasta. Ilmiö on todellinen, vaikkakin vaietumpi ja huonommin tunnettu kuin naisiin kohdistuva väkivalta.

Miehiin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta vain 23,5 prosenttia tulee poliisin tietoon, eli valtaosa jää piiloon. Vain 3–4 prosenttia miehistä tekee rikosilmoituksen.

Suomessa lähisuhdeväkivallan uhrien palvelujärjestelmä on avoin kaikille sukupuolille. Prosentuaalisesti tilastoissa ovat enemmistönä palveluja käyttävät naisuhrit. Tämä ei tarkoita, etteivät miehet kokisi lähisuhdeväkivaltaa, vaan nimenomaan sitä, että he usein jäävät avun ulkopuolelle.

Miesuhrien kokemaan lähisuhdeväkivaltaan liittyy yhteiskunnallisten asenteiden luomaa stigmaa. Leimautuminen aiheuttaa häpeää, kärsimystä sekä itsearvostuksen heikkenemistä. Häpeän tunteen lisäksi tiedon puute muiden miesten kokemasta lähisuhdeväkivallasta vaikeuttaa avun piiriin hakeutumista. Tästäkin tilanteesta kärsii koko perhe.

Miestenkin kokemia väkivallan muotoja ovat muun muassa fyysinen, henkinen ja sosiaalinen, taloudellinen, seksuaalinen, digitaalinen väkivalta, vaino, uskonnollinen, hengellinen tai kunniaan liittyvä väkivalta sekä huoltokiusaaminen ja lapsista vieraannuttaminen. Väkivalta on väkivaltaa jo paljon ennen kuin se muuttuu fyysiseksi.

Mitä me läheiset voimme tehdä? Sen, että jätämme kysymättä uhria syyllistävät kysymykset, kuten ”miksi annoit lyödä” tai ”mikset lähtenyt pois”.

Eduskuntavaaliehdokas Sanna Nylander

Väkivallan eri muotojen sanoittaminen ja merkkien tunnistaminen ovat väkivallan ehkäisemisen keskiössä. Lähisuhdeväkivaltaa kokenut ei välttämättä tunnista, että hänen fyysiset oireensa, esimerkiksi erilaiset stressioireet, liittyvät kokemukseen lähisuhdeväkivallasta.

Penään tässäkin viranomaisilta aktiivista puuttumista lähisuhdeväkivaltaan, kykyä tunnistaa sen merkkejä ja rohkeutta ottaa asia puheeksi. Ammatillisen avun piiriin hakeutumatta jättäminen liittyy tyypillisesti ristiriitaan, joka syntyy miehenä olemisesta ja rooleista suhteessa avun tarvitsevuuteen.

Mitä me läheiset voimme tehdä? Sen, että jätämme kysymättä uhria syyllistävät kysymykset, kuten ”miksi annoit lyödä” tai ”mikset lähtenyt pois”. Opetetaan pojillemme, että avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta.

Sanna Nylander

Eduskuntavaaliehdokas