Onko punaista rinnassa vai nokassa?

Raumalainen kaupunginvaltuutettu Miika Rantanen on monipuolinen järjestöihminen. Hän toimii myös BirdLifen ja Rauman seudun lintuharrastajien (RSLH) retkikummina ja osasi räätälöidä vasemmistoväelle sopivan tiiviin linturetken.

Kokoontuminen oli sovittu Laituritien pysäköintialueelle kello 18. Oppaamme oli sitä ennen jo ehtinyt katsastaa rannan lintutilanteen.

– Tuossa puussa oli hippiäisiä, mutta ei ole enää, Miika Rantanen kertoi.

Se hiukan harmitti, sillä Euroopan pienin lintu, jolla hauska, kirkkaankeltainen viiva päässä, olisi ollut mukava nähdä. Onneksi lintu ei ole harvinaisuus, vaan sen voi nähdä joku toinen kerta, kun poikkeaa luontoäidin lintunäyttelyyn.

Merihanhet, silkkiuikut ja tukkasotkat tavattiin uimassa. Yksinäinen kyhmyjoutsen voimisteli lahden toisella rannalla kallion päällä.

Kiikarit ovat hyvä väline, mutta Miika Rantanen kertoo käyttävänsä myös kameran teleobjektiivia kauempana olevien lintujen tunnistamiseen. Kaukoputki on tietysti suurentamiseen paras väline.

– Joskus käy niin, että lintu jää kaakanaksi. Silloin se on liian kaukana tunnistamista varten.

Mustavalkoiset ja punanokkaiset meriharakat pulikoivat Maanpään puoleisessa rannassa. Puissa näkyi tikkojen jälkiä.

Kun kiiltävän mustat merimetsot tunnistettiin, keskustelua alkoi syntyä tuntemattomienkin välille. Kolonnioissa pesivä hanhen kokoinen kalansyöjälintu jakaa ihmisten mielipiteitä melko jyrkästi. Vastaavasti silkkiuikkujen tai harmaahaikaran kalastus ei herätä yhtä suuria tunteita.

Miljoonan alku

Linturetkellä tutustutaan lintuihin ja lintuharrastukseen. Retkioppaamme Miika Rantanen vastaili kärsivällisesti retkiväen kysymyksiin. Hän myös teki omista havainnoistaan muistiinpanoja.

Hän otti myös osoitteemme ylös, jotta posti tuo meille myöhemmin lehden, jossa lintuharrastusta esitellään tarkemmin. Aloittelija voi koota lintuhavaintojaan esimerkiksi Tunnista 100 lintua -haasteen lomakkeeseen.

Koska vasemmistolaiset ovat asia-Penttejä ja -Pirkkoja, kaivoimme retken päätteeksi roskapussit esille. Melko vähillä askelilla saimme täytettyä pussimme, sillä rannalta löytyi ikävän paljon roskia. Yllättävin löytö olivat kiuaskivet, jotka kuitenkin jätimme luontoon.

Kaikki näkyvät muoviroskat poimimme tarkasti talteen, sillä ne ovat erityisen vahingollisia meriluonnolle. Emme päässeet vielä kirjaamaan pussejamme Ylen Miljoona roskapussia -kampanjan sivulle, sillä palvelu oli telakalla väärinkäytösten takia.

Kovin montaa pussillista luonnosta poistettuja roskia ei järjestelmään vielä Satakunnasta ollut kirjattu eli miljoonaan on matkaa.

Lintu- ja luontoharrastusta voi kehua vastapainoksi, kun politiikanteko ankean arjen tai vaalituloksen takia ahdistaa. Roskien nyppimistä kirjoittaja suosittelee paitsi ympäristötekona myös aivojen aktivoijana. Alitajunta ratkoo ongelmia ja mieleen tulee uusia ratkaisuja ja ideoita, kun roskapussit täyttyvät.