Sanna Nylander: Keikkaileva lähihoitaja, mutta ei ostopalveluna

Epäterve riippuvuus kalliista ostotyövoimasta ohjaa muitakin aloja kuin ainoastaan sotealaa, mutta mulla on tähän henkilökohtainen tulokulma keikkailevana lähihoitajana, siksi tahdon jakaa tämän Lin Facebook-kirjoituksen ja toivon itsekin keskustelua tästä aiheesta. Hän kirjoittaa:

”Tänään lehdessä on julkisella puolella työskentelevän terveyskeskuslääkärin haastattelu, joka aivan oikein toteaa kaikkien ymmärtävän sen, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus ei kestä sitä, että keikkalääkäreille maksetaan viisinumeroisia palkkoja. Hän oli sosiaalisessa mediassa törmännyt mainokseen, jossa rekrytointifirma hakee lääkäreitä tekemään samaa työtä kuin hän, mutta tuplasti suuremmalla palkalla ja ilman päivystysvelvollisuutta.

Hyvinvointialueilla ennakoidaan tällä hetkellä olevan noin 1,2 miljardia alijäämää. Yksi keskeinen syy sille, että menot kasvavat budjetoitua nopeammin, on vuokratyövoiman ja ostopalveluiden käyttö.”

Moni hoitajakollega on kysynyt multa, että minkä rekryfirman kautta mä heitän keikkaa ja paljonko saan palkkaa per tunti.

Kun kerron tulevani vuoroihin ilman yhtäkään ylimääräistä välikättä ja saavani ihan normi tuntipalkkaa, saan kuulla heti suosituksia eniten maksavista rekryfirmoista ja ostopalvelujen tuottajista.

Vaan mullapa onkin periaate: en tue systeemiä, jossa työnantajaorganisaationi joutuu valitsemaan, pystyykö se palkkaamaan vakituisia työntekijöitä tiimeihin vai repiikö tiimien selkänahoista rahat monta kertaa kalliimpaan ostotyövoimaan.

Moni hoitaja valitsee, totta kai, palkan, jolla tulee paremmin toimeen, mutta villi kilpailu vähentää vakkaripaikkojen hakijoita työmarkkinoilta, ja sillä on hintansa työpaikoilla.

Esimerkiksi meillä kotihoidossa ostotyövoima paikkaa tiimiä asiakaskäynneissä, mutta omahoitajuusasiat lankeavat yhä harvemmalle ja haavoittuvammalle vakkarijoukolle. Li puhuu just näistä ongelmista:

”Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työpanoksen ostaminen ostopalveluna on moninkertaisesti kalliimpaa kuin silloin, kun samat henkilöt ovat suoraan töissä julkisella puolella. Etelä-Karjalassa kolmen silmälääkärin työstä on maksettu 315 000 euroa kuussa ja Kymenlaaksossa 4–6 psykiatrin työpanoksesta maksetaan kuusi miljoonaa kolmelta vuodelta. Monilla alueilla myös hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden työpanosta joudutaan hankkimaan vuokratyöfirmojen kautta.

Tämän lisäksi hintatasoon vaikuttaa myös se, että erityisesti monissa sosiaalihuollon palveluissa kuten ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa, vammaisten asumispalveluissa, lastensuojelun sijaishuollossa ja esimerkiksi päihdehuollossa on ulkoa ostettujen palveluiden osuus hyvin suuri. Silloin yritykset voivat vapaasti määrittää hintatason itse, eikä hyvinvointialueilla ole tosiasiallisia mahdollisuuksia kieltäytyä kovista hinnankorotuksista.”

Ongelma on siis valtava. Kannattaa lukea Lin päivitys kokonaan.

Sanna Nylander

Lähihoitaja, kulttuurituottajaopiskelija (AMK)

Rauma