Tuomo Grundström: Ei pelätä eikä pelotella

– Joulupukki on ajankohtainen hahmo ainakin kerran joka vuosi ja miksei pitkin vuotta, koska lapset tietävät, että pitää aina olla kilttinä, sillä pukin vakoiluorganisaatio on aina liikkeellä.

Tontuilta ei jää mitään huomaamatta. He näkevät ja kuulevat kaiken ja raportoivat Korvatunturille, missä kaikki kirjoitetaan muistiin pukin paksuun kirjaan (tietokonetta pukki ei käytä, jotta virukset eivät sotkisi eivätkä hakkerit häiritsisi).

Joulupukki pitää työpajaansa ja vakoilukeskustaan Lapissa Korvatunturilla, senhän kaikki tietävät. Vaan aina hän ei ole ollut korvatunturilainen hyväntahtoinen partaukko.

Joulupukin synnytti 1800-luvulla säätyläisten ja varakkaiden omaksuma uusi valistusperinne, jota levitti kansakoulun luoma kuusijuhlaperinne.

Tarvittiin siivoja tapoja karkeiksi ja kohtuuttomiksi katsottujen rahvaan juhlaperinteiden sijaan.

Silloin perinteisiin kuului pyhäpäivien jälkeinen pukittelu: nuoret miehet sonnustautuivat lampaannahkoihin ja sarvekkaisiin naamareihin ja kiersivät taloissa. He eivät tuoneet lahjoja lapsille, vaan vaativat talonväeltä juhlakauden tähteitä, olutta ja ruokaa. Saattoivat joskus ikävästikin käyttäytyä. Heidän nykyiset seuraajansa, lapsinuuttipukit, ovat siivoja ja kivoja.

Meidän nykyinen joulupukkimme on hyväntahtoinen ja nuuttipukit hauskoja, vaikka ehkä vieläkin joku saattaa varoittaa lapsia kaikkitietävillä tontuilla ja köyhällä joulupukilla – jos ei ole ”kilttinä”.

Vanhojen aikojen sarvekas joulupukki saattoi olla pienille lapsille oikeasti pelottava ilmestys.

Joulupukkiin voi uskoa tai olla uskomatta

Minä uskon, että pukkiusko kuuluu osastoon mukavia asioita, ”kivuuksia”, kuten eräs lastentarhalainen keksi sanoa.

Vain tosikot eivät usko joulupukkiin, olkoon se sitten nykyhahmo tai vanhimman perinteen sarvipää. Näin kertoo kirjailijamestari Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla -romaanissaan:

Pentinkulman miehet palailevat työväenyhdistyksen kokouksesta. Keskustellaan.

– Ei isännät voi siihen mennä, ei ne uskalla. Uhkailee vaan niin kuin mukuloita pelotellaan joulupukilla.

Silloin Laurilan Anttoo tuhahtaa:

– Eihän semmosta okkan.

Räätäli Halme heilauttaa kepeästi keppiään ja veistää:

– Mistä me sen niin varmasti tiedämme.

Anttoo mulkaisee Halmetta ja siirtyy vaivihkaa vähän etäämmälle. Hän on tosikko.

Tuomo Grundström

Rauma