Eekruut: On valittava toinen heistä

Vaalipäivä lähestyy ja median otsikoissa vilisee urheilutermejä – ja pientä paniikkia. Åbo Akademin Kansalaismielipide lupaa Stubbille rökälevoittoa, mutta toisaalta sen 1. kierroksella Li Anderssonille lupaama 10,1 prosentin kannatuskin jäi toteutumatta.

Iltalehti on jakanut tenteistä ehdokkaille leijonia ja lampaita kuin urheilusuorituksista. Kotikatsomoissa omaa suosikkia on kannustettu, ehkä jännitettykin hänen puolestaan. Vastaehdokkaalta on odotettu töppejä, takelteluja, pimahtamista tai jopa poliittisen sammakon loikkaamista suusta.

Koska molemmat kandidaatit ovat kokeneita moniottelijoita, tentit ovat olleet melko puuduttavaa ja yllätyksetöntä viihdettä.

Ydinaseet

Aiheet ovat olleet nyt aikaisempia kampanjoita vakavampia. Sodan ja rauhan, Kiinan ja Naton sekä naapurisuhteiden ja EU:n kysymyksissä ehdokkailla on vain muutamia selkeitä eroja. Yksi on suhtautuminen ydinaseiden liikutteluun tai varastoimiseen Suomessa.

Haaviston kanta on jyrkän kielteinen. Stubb taas haluaisi ydinaseita, ainakin teoriassa.

Miksi? Stubb uskoo nukkuvansa yönsä paremmin, jos Venäjä ei tiedä varmasti, onko Suomella ydinaseita vai ei. Siksi hänen mielestään lakia pitäisi muuttaa.

Stubb totesi myös, että Haavisto pääsee keväällä kansanedustajana päättämään ydinenergialaista, mutta hän presidenttinä joutuu tyytymään tehtyyn päätökseen.

Menettelytavat ja retoriikka, joilla vaalitenteissä saa pisteitä, ovat varsin sopimattomia tasavallan presidentille. Ainakin toiselle on siis edessä poisoppiminen huonoista tavoista.

Puhelin

Viimeiseen tenttiin asti Haavisto vs. Stubb -kamppailussa on kulkenut kiista onnittelupuhelusta. A-studiossa heti ensimmäisen vaalipäivän jälkeen kysyttiin:

– Vastaisitko puhelimeen, jos Venäjän presidentti Vladimir Putin haluaisi onnitella Suomen uutta presidenttiä?

En yllättynyt siitä, että Pekka Haavisto lupasi vastata. Hänen sukupolvensa edustajalle puhelimeen vastaaminen kuuluu hyviin tapohin, onhan hän vastannut Teuvo Hakkaraisellekin (ps.) jopa joululomalla.

Haavisto lupasi ottaa Putinin onnittelut vastaan, mutta vakuutti, ettei antaisi keskustelun edetä sen pidemmälle.

Yllätyin, että Alexander Stubb, hyvän perheen hyvin kasvatettu poika, sanoi jättävänsä vastaamatta, koska suhteita Venäjään ei ole. Hän arveli Putinin käyttävän puhelua omaan propagandaansa.

Torstain väittelyssä Stubb jatkoi Mitä kaveritkin siitä sanoisivat -perustelulla. Hän arveli, että puheluun vastaaja pidettäisiin Venäjän sylikoirana.

Mielenkiintoista olisi ollut kysyä kummaltakin kandidaatilta, vastaisiko Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun onnittelupuheluun. Otettaisiinko Gazan julmuudet ja kansanmurhaepäilyt puheeksi vai hymisteltäisiinkö vain?

Tiedemies ja kirjailija Kari Enqvist vertasi Yle kolumnissaan koko Suomen kansaa häntäänsä heiluttavaan koiraan. Hän kirjoittaa:

”Presidentiksi valitun henkilön uskotaan muuttuvan erehtymättömäksi tietäjäksi. Aiemmin reippaasti kritisoitua poliitikkoa suojaa äkkiä presidentti-instituution panssarilasi. Arkipäivän ylle kavunneen johtohahmon edessä me heilutamme häntää kuin koirat.”

Kari Enqvist

Syytä tällaiselle kollektiiviselle käyttäytymiselle hän löysi ihmislajin psykologisesta rakenteesta.

Vaalipäivään saakka ratkaisuaan panttaava äänioikeutettu tarvitsee median otsikoita lukiessaan lujaa luonnetta ja päättäväisyyttä. Erityisesti vasemmistolaiselle äänestäminen on hiukan epämieluisa tehtävä.

Omaa ehdokasta ei enää ole, ei edes demaria.

Kansanedustaja Merja Kyllönen sanoi valitsevansa kahdesta porvarista, mutta vaalikoneiden arvokartoissa Haavisto ja Stubb eivät suinkaan seiso käsi kädessä.

Esimerkiksi Iltalehden kartalla Haavisto oli niukasti Jutta Urpilaisen oikealla puolella ja Stubb taas vastaavasti Olli Rehnin oikealla puolella. Stubbilla oli Jussi Halla-ahoon selkeästi lyhyempi matka kuin Haavistolla.

Paras ehdokas

Kirjoitin Vasenvoiman pääkirjoituksessa 9.8.2023, että

”jos vasemmistoliitto asettaa oman ehdokkaan, raskaaseen ja kalliiseen kisaan on lähdettävä tosissaan.”

Näin tehtiin ja ehdokkaamme Li Andersson erottui kaikissa arvokartoissa selkeästi vasemmistolaisena ja liberaalina. Hän oli ensimmäisen kierroksen paras ehdokas ja voi olla sitä jatkossakin, jos vain itse haluaa.

Ensi sunnuntaina nainen ei voi äänestää naista, sillä jäljellä ei ole kuin kaksi miestä. Tämäkään ei saa olla syy jättää äänestämättä.

Äänioikeus on liian arvokas asia tuhlattavaksi.

Kopin verhojen takana pitää käydä piirtämässä äänestyslippuun ainakin jotakin. Kotiin jääminen vaalipäivänä on niin heikko protesti, ettei sitä voi suositella kenellekään.

Kirjoittaja on Vasenvoiman vastaava toimittaja ja Satakunnan vasemmistoliiton 2. varapuheenjohtaja.