”Tilalle tulee epävakaus, koska luottamusta ja kykyä sopia ei ole”

Vasenvoima julkaisee Jouni Jussinniemen Raumalla pitämän vappupuheen 1.5.2024 kokonaisuudessaan:

”Arvoisat kuulijat, ystävät, toverit – veljet ja siskot!

Jälleen on vappu, Valpurin päivä eli työväen juhlapäivä. Suomessa on ollut uusi hallitusvalta kohta vuoden päivät. Pääministeri Petteri Orpo on ollut ehkäpä yksi huonoimmista pääministereistä sitten sotien ja tammikuun kihlauksen.

Tammikuun kihlaus on ollut yksi merkittävimmistä sopimuksista Suomen historiassa, ja jotta ei miesmuisti häviä, kerrattakoon, mitä se tammikuun kihlaus tarkoittaa.

Tapahtui tammikuussa 1940: Suomen Työnantajain Keskusliitto antoi julistuksen, jossa se tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä.

Osapuolten kesken sovittiin, että vastedes pyritään löytämään yhteisymmärrys neuvotteluteitse työmarkkinoita koskevissa asioissa.

Julkilausuma luettiin Yleisradion iltauutisissa 23. tammikuuta 1940 ja julkaistiin seuraavana päivänä sanomalehdissä. Tätä aiemmin Suomessa vain kirjanpainajilla oli ollut työehtosopimus.

Silloinen sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm toimi aloitteentekijänä ja hankkeen edistäjänä.

Fagerholmin mielestä kansakunnan eheytyminen edellytti työntekijöiden oikeuksien tunnustamista. Merkittävä taustatekijä oli käynnissä oleva talvisota ja kansallinen yhtenäisyys sotaponnistuksissa.

Mutta miten on nyt?

Neuvottelujen tuloksena annettiin seuraava julkilausuma:

”Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat ovat käyneet keskenään neuvotteluja, joiden tuloksena on sovittu, että sanotut keskusjärjestöt, todeten vapaan järjestetyn toiminnan merkityksen yhteiskunnassa, tulevat luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi, mikäli mahdollista yhteisymmärryksessä.”

Näin siis toimittiin ennen tiukoissa paikoissa. Asioista sovittiin.

Takaisin nykyhetkeen. Jos Suomen ja Euroopan lähihistoriaa katsotaan, meillä on ollut koronavirus-epidemia, joka laittoi yhteiskunnan hetkeksi sekaisin. Se vaikutti vahvasti ihmisiin, yrityksiin ja talouteen, se vaikutti lähes kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin ja ihmissuhteisiinkin, kun oli rajoituksia.

Koronasta selvittiin, mutta uusia haasteita ja ongelmia oli jo tulossa, suurten sotilaallisten kriisien aika oli astumassa ovesta sisään.

Naapurimme Venäjä päätti aloittaa nurkanvaltauksen Ukrainassa.

Venäjä hyökkäsi raukkamaisesti naapurinsa Ukrainan kimppuun puhtaasti imperialististen suurvaltatavoitteidensa himossa. Venäjän hyökkäyksen mittasuhteet ovat koko maailmaa koskevat. Suurvaltojen jännitteet ovat kylmänsodan kuumimpien hetkien tasolla. Kaikkia keinoja käytetään epävakauden luomiseksi toisissa valtioissa.

Nykyaikaisen infrastruktuurin osia hajoaa, meressä katkeaa kaapeleita ja kaasuputkia. GPS-signaalia häiritään, jotta paikannusjärjestelmät eivät toimisi niin kuin nykyaikaisessa järjestelmässä on tarkoitettu.

Tehdään kiusaa – hybridivaikuttamista – nykyajan sabotaasia.

Elintärkeästä energiasta tehtiin pelinappula Euroopassa. Venäjä yritti, että Euroopasta loppuisi kaasu ja sähkö, ja ihmiset paleltuisivat talvella koteihinsa. Tarkoituksena oli aiheuttaa kansojen nousu kapinaan – omiaan vastaan – eri maissa.

Tietyllä tavalla Putinin suunnitelmat onnistuivat, sillä energiakriisi aiheutti markkinahäiriöitä Euroopassa ja myös energian hinnasta johtuvaa inflaatiota, jonka maksajina on ollut tavallinen kansa.

Sydämestäni toivon, että Venäjällä järki voittaa ja sota päättyisi rauhaan. Sotimisen ja tappamisen soisi loppuvan mahdollisimman pian.

Sotaa saamme ikäväksemme seurata myös Lähi-Idässä. Hamas teki Israeliin terrori-iskun, joka on tuomittavaa. Sen jälkeen Israel, saadakseen Hamasin kuriin, iskee Hamasia ja myös Palestiinan siviilejä vastaan. Gazassa on kuollut jo kymmeniä tuhansia siviilejä, Siellä tehdään silmitöntä tappamista, joka minusta on sotarikos Israelilta.

Toki myös Hamasin terroriteko oli rikos ihmisyyttä vastaan, mutta Israel syyllistyy vielä pahempaan Gazassa, jossa on siviilien tarkoituksellisen tuhonnan merkkejä, kansanmurhan merkit täyttävää toimintaa.

Aikanaan näistä hirmuteoista on saatava syylliset vastuuseen.

Sydämestäni toivon, että järki ja rauha voittavat myös Lähi-Idässä ja koston kierteet katkeavat.

Hyvät kuulijat,

maailmalla on siis kriisejä, jotka vaikuttava suoraan tai epäsuorasti meihin ja globaaleihin markkinoihin – ja näin myös Suomen vientiin ja talouteen. Eletään haastavaa aikaa. Aikaa jossa tarvitaan vakautta ja turvaa ihmisille. Asioista on pyrittävä sopimaan.

Suomessa yhteiskunnan vakautta ja yhteistoimintaa on luonut työmarkkinoiden vakaus, tammikuun kihlauksesta alkaen. On menty eteenpäin sopimalla. On menty tammikuun kihlauksen kanssa, välillä kulmia kurtistellen, mutta kuitenkin on selvitty.

On pidetty kiinni sovitusta, tammikuun kihlauksesta ja sen hengestä.

Mitä tekee tammikuuta 1940 monin verroin rikkaampi ja vauraampi Suomi vuonna 2024?

Sopimusyhteiskunnan periaatteet heitetään roskapönttöön EK:n, Suomen Yrittäjien ja Keskuskauppakamarin johdon hurratessa, kun nyt saadaan tosissaan ottaa kaikki irti työläisen persnahasta viimeiseen hikipisaraan, ja jos ei vauhti riitä – niin työntekijä pannaan portista pihalle uuden potkulain voimin, ja uutta tilalle.

Orpon-Purran hallitus leikkaa kaikilta niiltä, joilta on helppo leikata.

Orpo-Purra leikkaa köyhiltä, vähävaraisilta, pienituloisilta eläkeläisiltä ja pienituloisilta työntekijöiltä. Työttömät ja lapsiperheet tuntevat nahoissaan, kun kylmät sakset leikkaavat nykyisen elämän langan poikki, kun on pakko muuttaa pois tutusta ympäristöstä, kun perheeltä viedään toimeentulo.

Nyt ei ole jaossa satasia. Nyt Tulee Satosia!

Ministeri Arto Satosen Satoset iskee työntekijään niin, että tuntuu vielä jälkipolvien muistoissa, kun iskä ja äiskä itkee yöllä itsensä uneen, kun ei ole varaa pitää perheestä huolta.

Leikkausten lista on aivan mahdoton, niin työlainsäädäntöön, sosiaaliturvaan kuin toimeentuloon. En niitä kaikkia tässä luettele, mutta on se aivan mahdotonta.

Satosen työmarkkinauudistus on historiallisen suuri muutos työlainsäädäntöön.

Jos sattuu sairastumaan, niin tulevaisuudessa ensimmäisestä sairaslomapäivästä tulee karenssipäivä eli yksi Satonen. Potkut tulee helpommin, jos vauhti ei riitä. Mielivalta tulee takaisin työsuhteisiin.

Mielenilmaus- ja mielipiteenvapaus tukahdutetaan kieltämällä lakkoilu. Laitetaan kapula suuhun työntekijälle, ja jos ei riitä, niin yhteistyökyvyttömiltä käsi ranteesta poikki ja potkulailla pihalle.

Lakko-oikeus, tukilakko-oikeus, poliittinen lakko-oikeus, ne ovat yhteiskunnan peruskysymyksiä. Työläisten oikeuksia vaikuttaa omiin asioihinsa.

Näihinkin perustavanlaatuisiin asioihin ollaan puuttumassa. Sana- ja mielipiteenvapauteen. Tämä on ennenkuulumatonta länsimaisessa demokratiassa.

Leikkaukset kokonaisuudessaan koskettavat eniten työmarkkinoilla niitä aloja, jotka ovat heikoimmassa asemassa. Tulevaisuudessa varsinkin pienituloiset naisvaltaiset alat tulevat tästä kärsimään.

Lisäksi paikallisen sopimisen vapauttaminen ministeri Satosen ehdottamalla mallilla johtaa paikalliseen saneluun ja paikalliseen pakottamiseen. Sopimista siitä ei tule.

Kokonaisuutena työntekijöiden edunvalvonnan mahdollisuudet heikkenevät. Tämä johtaa kehitykseen, jossa suomalainen sopimusyhteiskuntamalli murenee. Tilalle tulee epävakaus, koska luottamusta ja kykyä sopia ei ole.

Tilalle tulee malli, jossa mennään kuin Ranskassa konsanaan, lakkoillaan ja osoitetaan mieltä miten sattuu, ja milloin sattuu. Syntyy mellakoita, kun ihmisillä ei mene hyvin, syntyy todellisia vahinkoja.

Miksi näin käy? Siksi koska Orpo, Purra ja Satonen kuuntelevat vain yhtä osapuolta.

He eivät halunneet sopia työntekijöiden kanssa, sopia tavalla, jossa kumpikin osapuoli saa jotain, luottamus säilyy ja kunnioitus säilyy – se luottamus ja kunnioitus, jota Suomessa joskus oli – tammikuun kihlauksen aikana

Tätä on siis Orpon ja Purran Suomi 2024, viedään työntekijältä ja pienituloiselta leipä suusta.

Tiedän, että työntekijöillä – ammattiliitoilla ja keskusjärjestöillä – on valmiutta, kykyä ja osaamista, ja halua sopia kirkko keskelle kylää tänäkin päivänä. Mutta toisella puolella sitä kykyä ei näytä olevan – sitä paljon puhuttua kykyä, näkemystä ja osaamista.

Hyvät toverit, jatketaan työväen loputonta taistelua työntekijöiden oikeuksien puolesta!

Hyvää vappua kaikille – ei harvoille!

Kiitoksia.”