Teemu Laulajainen: Hyvää kiertotalouspäivää!

Tänään minussa kiertää ainakin veri, ajatukset ja päätelmät.

Ylläni puolestaan kuluu jo ainakin kerran käytetyt kengät, takki ja paita.

Uuden ostaminen oksettaa. Siksi lähden kalsari- ja sukkaostoksille vasta, kun kankaaseen on tullut sellaisia reikiä, joita ei tehtaalta lähtiessä ollut.

Ja koska second-hand -markkinoilla ei ole paljoa third-leg -nyyttipusseja tarjolla, on aina vuosikymmenittäin ostettavat uudet keskilaadukkaat Musta Ori -kalsongit. Niihin toisiin tanskalaisiin jätkiin ei ole vielä varaa.

Kiertotalouden ja nykytalouden ero on huima. Vaikka molemmissa kiertää edelleen raha ja nykyisessä mallissa vatsa, toisessa kiertää myös materiaali. Mutta ei tämän teknosfäärin kama, jota on maailmassa enemmän kuin biomassaa. Se on pääosin suunniteltu kertakäyttöiseksi ja korjauskelvottomaksi ja sen koko elinkaari tuhoaa ja saastuttaa ympäristöämme ja siten tulevaisuuttamme.

Kiertotaloudessa suunnittelupöydän ääressä istuisi myös moraalifilosofi:

”Viikon trendi? Ei missään nimessä.”

”Ei sitä, se ruokkii turhamaisuuttamme.”

”Hei, älkää nyt viitsikö!”

Meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme. Ylimenevä osa harhauttaa ja ruokkii likinäköistä kissankultaonnea.

Lainaaminen, vuokraaminen, korjaaminen, käytettynä ostaminen ja turhamaisuuden tunnistaminen ovat päivän mantroja.

Emme ole itsenäisiä yksiköitä vapaalla tahdolla, vaan ennemmin mainosten synnyttämiä konsumeristeja, lukemattomien syy-seuraussuhdeketjujen molokin kitoja, joiden lävitse virtaa tapettua ja murskattua luontoa.

Me haluamme voittaa ja menestyä pelissä nimeltä huojuva torni, mutta pelaamme sitä huipulta käsin.

Lineaaritaloudessa pelaamattomuutta ei katsota hyvällä. Ei vaikka kuinka yrittäisi synnyttää trendiä vanhoilla vaatteilla sekä saasteettomilla kulkuvälineillä. Sitä kai näyttää vain köyhältä, vaikka oikeasti on edelläkävijä.

Paitsi ehkä näissä loskissa, kun sadehousut päästikin läpi.

Teemu Laulajainen

valokuvaaja

Kunta- ja aluevaaliehdokas

Rauma