- Kolumnit
- Toimituksen nostot
Tuomo Grundström: Hyvää itsenäisyyspäivää!
Kirjoittaja pohdiskelee Suomen syntymäpäivän ajankohtaa historian näkökulmasta. Mahdollisuuksia olisi ollut useita.
– Joulukuun kuudes on valittu ja vakiintunut päätapahtuman päiväksi. Olkoon niin, valtioita tulee ja menee, mutta kansakuntien ja ihmiskunnan historialla ei ole loppua.
Kun juhlitaan Suomen ”syntymäpäivää”, ajankohdaksi on päätetty 6. joulukuuta, jolloin (vuonna 1917) eduskunta hyväksyi – ilmoitusasiana – senaatin 4. joulukuuta tekemän päätöksen Suomesta täysivaltaisena tasavaltana.
Senaatin eduskunta oli nimittänyt 27. marraskuuta hakematta sille hyväksyntää Venäjän hallitukselta.
Itsenäistymispäivänä voisi siis pitää yhtä hyvin noita aikaisempiakin päivämääriä, kuten myös kahta seuraavaa:
- 31.12.1917 Suomen hallituksen valtuuskunta sai Venäjän bolševikkihallitukselta itsenäisyysvahvistuksen, ja
- 4.1.1918 neuvostojen toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi sen. Haettiin tunnustusta kuten ulkovallalta.
Suomen eduskunta oli jo 18.7.1917 hyväksynyt valtalain, jolla se oli ottanut korkeimman vallan itselleen – tuo heinäkuinen päivä voisi siis ihan perustellusti olla valtion perustamisen alkamisjuhla huolimatta siitä, että silloin Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan.
15. marraskuuta eduskunta hyväksyi uuden valtalain ilman mitään varauksia, katkaisten siis kaikki riippuvuussuhteet Venäjän hallitukseen ja siten mahdollistaen yksipuolisen itsenäisyyspäätöksen.
Muitakin itsenäistymispäivämääriä voisi ehdottaa, yhteensä ainakin pariakymmentä.
Maassa oli vuonna 1918 tammikuusta toukokuuhun kaksi hallitusta, jotka kävivät keskenään sisällissodan. Siinä senaatin voiton varmisti kenraali Carl Gustaf Emil Mannerheim Tampereella ja kenraali Rüdiger von der Goltz Helsingissä.
Mannerheim oli paluumuuttaja Venäjältä ja Goltz senaatin kutsuma Saksan Baltian-miehitysjoukkojen komentaja. Hän poistui Suomesta vasta suursodan marraskuussa päätyttyä Saksan antautumiseen palaten jatkamaan taistelua Viron ja Latvian itsenäistymispyrkimyksiä vastaan samoin kuin venäläiset, niin valkoiset kuin bolševikit.
Suomen osalta viimeinen ja ratkaiseva päivämäärä oli 14. marraskuuta 1920, jolloin maan rajat määrittelevä Tarton rauha allekirjoitettiin.
Joulukuun kuudes on valittu ja vakiintunut päätapahtuman päiväksi. Olkoon niin, valtioita tulee ja menee, mutta kansakuntien ja ihmiskunnan historialla ei ole loppua.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva erityisopettaja ja kuntavaaliehdokas Raumalla.
EDIT Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran 6.12.2022. Päivitetty 6.12.2024 kirjoittajan suostumuksella.