Sanna Nylander: Laajempi ymmärrys toisista syntyy toisten kanssa

”En tiedä mitä mun pitäis testistä ajatella, mutta tuloksen kanssa toki olen samaa mieltä: liikkuminen on elämässäni se osio, jossa suurimmat muutokset voisin tehdä niiltä osin kun voin itse vaikuttaa asioihin, samoin on tila sekasyöjyyteni kanssa, mutta ainakin olen jo tehnyt tekoja hiilijanjälkeni pienentämiseksi vähentämällä ja valitsemalla ainakin jotain toisin.

Testistä saa ymmärrystä, mitä kaikkea muutakin vielä voisin tehdä toisin.

Nyt en sanokaan ’valita toisin’, sillä pienituloisena perheenäitinä en aivan kaikkea voi tosta vaan valita.

Ja kaikki valinnat eivät edes todellisuudessa ole niin kestäviä kuin mitä kuluttajia ohjataan yhtäältä, markkinavoimista päin, ymmärtämään.

Kannustan itseäni harrastamaan tervettä kriittisyyttä myös, aika paljon on pajunköyttäkin kuluttajille kaupan. KULUTTAJA olen, se mun on hyvä muistaa, mutta en aio kokonaan lakata elämästäkään. Koitan pyrkiä tietoisempaan kuluttamiseen.

Lähen avaamaan ajatuksiani, jotka testin tekeminen herätti.

Omituista oli testin jälkeisiin muutosehdotuksiin sisäänrakennetut automaattiset käyttäytymisolettamukset ja se, ettei todellista tilannetta / vaihtoehtoa voinut Sitralle päin edes ilmaista.

Kuten esimerkiksi se että, omakotitaloasuja kun olen, Sitra ehdottaa mulle automaattisesti hiilijalanjäljen pienentämiseksi saunan lämmityskertojen harventamista. Kun meillä ei ole ollut saunaa vuosiin(!), ennen kuin sen remontti nyt vasta joululomalla saatiin siihen pisteeseen, että omaan saunaan päästiin. Ei kaikilla ole saunaa, ja vaikka olisi, ei saunominen ole kaikkien juttu vain siksi, että asumme Suomessa. Meillä on myös julkisia saunoja, minullekin ne ovat hyvin riittäneet, ja harvakseltaan olen käynyt.

Syöminen

Oli mm. semmonen ehdotus, että söisin mieluummin perunaa ja ohraa riisin sijaan. En pystynyt täppäämään sellaista vaihtoehtoa, että noista mikään ei kuulu vakituiseen ruokavaliooni. Olettamukseen ei mahtunut ajatus, että joku on voinut vaihtaa hiilarinsa (kotimaisiin) vihreän värisiin, kuten mä kesäkurpitsaan, mutta liikaa sitäkin syötyäni, mahani turpoaa ja oloni on kivulias. Ei muuta ku vähentämään ja ateriakokoja pienentämään.

Asuminen

Tässä kohtaa Sitran muutosehdotuksia en voinut uskoa näkemääni. Että seuraavan kerran, kun muutan, minun kannattaisi valita osoitteeni sillä tavalla, että minun olisi mahdollista tehdä valintoja, jotka pienentävät hiilijalanjälkeäni (julkinen liikenne esim.).

Asun maalla, olen tietoisesti valinnut asuinympäristökseni maaseudun ja nyt se sattuu olemaan siellä, missä junat ei kulje, kun ne aikoinaan on lakkautettu, vaikka rata kyllä on.

En ymmärrä, miksi maaseutu haluttaisiin jälleen tyhjentää asukkaista, ELÄMÄSTÄ, kokonaan kasvukeskuksiin.

Ei järjen häiventä koko hommassa – näivettää alueet (ja Suomen omavaraisuus) ohjaamalla yksityisihmisten muuttoliikkeitä noin rajusti ylhäältä päin.

Toki meillä asuinpaikan valintaan vaikutti maaseutumaisen ympäristön lisäksi talon hinta. Meidän tapauksessamme, Ala-Satakunnassa, talon ostohinta oli viisinumeroinen, kun edellisessä kotikunnassamme keskisellä Uudellamaalla junaradan (ja juna-aseman) läheisyydessä, olisi samanmoinen talo tontteineen maksanut vähintään viisinkertaisen summan. Haluttiin pienentää asumismenojamme radikaalisti, että saatais palkoillamme muutakin ku seiniä.

Tilaa meillä ilmeisesti talossamme on Sitran mielestä liikaa, kun asuinneliöitä on alle 20 per hlö. Sitra ehdottaakin, että laittaisimme osan asunnosta vuokralle, vaikka ei ole nytkään kaikille omia makuuhuoneita. Ja mites, jos niin tekisimme, ni muuttaisko maalle silloin yksi henkilö lisää, yksityisautoilemaan pitkiä välimatkoja, kun julkista liikennettä ei ole. Ristiriitaista.

Muu kuluttaminen

Me ollaan kierrätetty varmaankin kaikki kierrätettävissä oleva jätteemme jo vuosia, samoin hyödynnetty jo olemassa olevia raaka-aineita remonteissamme ja kulutushyödykkeissäkin.

Toisin kuin Sitra ehdottaa, en aio just nyt vaihtaa autojamme sähköautoiksi, koska meillä ei

• A) ole tarvetta vielä uudelle autolle, mieluummin vaihdatan osia ja huollatan kulkineitamme niin kauan, että taloutemme saa ajettua ne itse romuttamokuntoon, ja
• B) toinen autoistamme on velaton, tuskin saisimme toista/isompaa autolainaa/rahoitusta,
• C) onko sähköauto niin kestävä valinta kun annetaan ymmärtää.

Ihannetilanne olisi, että meille riittäisi yksi auto, ehkä joskus toinen meistä voi tehdä etätöitä, joihin liittyy korkeintaan satunnaisia, julkisilla kuljettavia matkatöitä. Kun valmistun opinnoistani, Raumallakin (30km päässä kotoamme) varmasti jo henkilöjuna kulkee, ja asemalle jollain konstilla sitten pääsen.

Meikkaan tosi harvoin, kosmetiikan käyttö on perheessä vähäistä, ostaminen vielä vähäisempää. En myöskään halua, että perheemme osallistuu luonnon kuormittamisen kertakäyttötestiiliteollisuutta tukemalla.

Mutta mepä matkustelemme, siinä mulla onkin ollut ajattelun paikka.

Ollaan tehty viimeisen 13 vuoden aikana keskimäärin yks edestakainen lomalento vuodessa alle 4h lentomatkan päähän, sitä ennen ja toki edelleenkin, olemme tehneet automatkoja kotimaassa vuodesta 2005 alkaen. Tätä käyttäytymistä voin muuttaa.

Ennen vuotta 2011 kukaan perheestämme ei ollut käynyt ulkomailla Itämeren risteilyä kauempana, joten perinne on uusi, ja siksi sen luulisi olevan meille varsin ”kivuton” muuttaa. Käytännössä lomallaoloaikaa pidentämällä siirtymät olisi mahdollista tehdä maitse, etenkin pelkällä omalla porukalla liikkuessa ja tässä elämäntilanteessa, kun mukana ei matkusta enää edes kaikki omat lapset. Massaturismi on samanlainen epäarvo kuin mikä tahansa tehotuotanto, mutta muiden kulttuurien tai geopoliittisten ympäristöjenkään tuntemisen poissulkeminen omasta näköpiiristä ei saa olla arvo, jota tulisi tavoitella.

Yhteenveto

Paljon voimme lukea kirjoista tai hypätä paikkoihin internetiä pitkin, mutta laajempi ymmärrys toisista syntyy toisten kanssa.

Ymmärtämällä muita toiseus murtuu – tämä vahvistaa globaalia demokratiaa, kuten kaikki tietoisuus ja solidaarisuustuntoisuus.

Tämä varmasti oli Sitrankin testin tarkoitus, herätellä näkemään omaa aurinkoa pidemmälle, sillä maapallo on meille yhteinen.”

Kirjoittaja on kulttuurituotannon alalle valmistuva opiskelija, hoitaja ja perheenäiti, joka pohtii työnsä ja yksityiselämänsä vaikutuksia kestävän kehityksen eri osa-alueisiin

LISÄTIETOA:

Mikä on Sitra?

Miten pääsen testaamaan omia elämäntapojani?

Kolumnin teksti on julkaistu 1.1.2025 myös Sanna Nylanderin Facebook-sivulla ja pyynnöstä verkkolehdessä.