Teemu Laulajainen: Ratkaisut ilmastonmuutoksen hidastamiseen eli osa 4

On jotenkin helpompaa manata ilmastokriisin hirveyttä kuin etsiä siihen ratkaisuja.  Toivonpilkahdukset hautautuvat huonojen uutisten alle.

On sanottu, että meillä on ratkaisun avaimet valmiina, puuttuu vain poliittinen tahto. Vastaukseksi tarjotaan niin sanottua vihreää siirtymää.

Suomi on onnistunut vähentämään energiasektorin päästöjä. Hiilivoimaloita lopetetaan. Mutta kun huomioidaan, että osa ”uusiutuvasta energiasta” onkin päästöjä aiheuttavaa bioenergiaa ja että luonnolliset hiilinielut ovat supistuneet olemattomiin, eivät Suomen päästöt olekaan laskeneet.

Kun mukaan lasketaan kotitalouksien noussut kulutus, jonka päästöt on ulkoistettu ulkomaille, suomalaisten aiheuttamat päästöt ovat kaiken kaikkiaan nousseet.

Vaarana on että ”kestävä kehitys” jää pelkäksi retoriseksi harhautukseksi, josta kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa.

Teknologiaan luotetaan kuin jumalaan, mutta siinä piilee vakavia ongelmia

1.

Ensinnäkin ilmastokriisin ratkaiseminen pelkästään teknologisilla keinoilla on vähän sama kuin yrittäisi voittaa syöpää menthol-savukkeilla, koska ne maistuvat raikkailta. Juurisyy ekokriiseihin sijaitsee arvoissamme ja tavoissamme, ei itse teknologiassa.

2.

Toiseksi puhe teknologisista innovaatioista harhauttavaa. Huomio on silloin poissa tehokkaammista ja nopeammista ratkaisuista.

3.

Kolmanneksi, suuressa sähköistämisessä joudumme rakentamaan hurjan määrän tuulivoimaloita, aurinkopaneeleita, uusia tehtaita, sähköautoja, sähkö-infrastruktuuria, vetylaitoksia, ilmalämpöpumppuja, tietokoneita ja niin edelleen. Päästöjen alentaminen on vaikeaa, koska kaikki valmistetaan edelleen fossiilisella energialla.

4.

Neljänneksi sähköiseen siirtymään tarvittavia mineraaliesiintymiä ei olla edes löydetty, ja vaikka olisikin, nykyinen kaivosteollisuus ei kykenisi niitä käsittelemään tarpeeksi nopeasti. Lämpenemisen rajoittaminen Pariisin sopimuksen mukaan alle kahteen asteeseen taitaa olla jo kuollut tavoite.

5.

Viidenneksi, on suuri vaara, että uusi energiamuoto tarjoaa vain mahdollisuuden lisäkulutukseen, ellei fossiilista energiaa poisteta käytöstä samaa tahtia. Suomessa on onnistuttu sähköntuotannon kohdalla vähentämään päästöjä, mutta maailman mittakaavassa päästöt yhä nousevat.

6.

Kuudenneksi meiltä puuttuu tuuli- ja aurinkovoiman tuottaman sähkön varastointi- ja siirtotekniikka vaaditussa laajuudessa.

7.

Seitsemänneksi tulemme muutamassa vuosikymmenessä kohtaamaan valtavan jäteongelman vanhojen tuuli- ja aurinkovoimaloiden vanhentuessa käyttökelvottomaksi. Joudumme rakentamaan kaikki uudelleen. Mineraalien ja runkojen kierrätys on edelleen lapsenkengissä.

Kenen vastuulle vanhat voimalat jäävät?

Ei-teknologiset ratkaisut

• Tehokkaat ratkaisut perustuvat ennen kaikkea ajattelun ja kulutustottumusten muutokseen.
• Kapitalistinen kilpajuoksu on lopetettava.
• Jokaisella yksilöllä on mahdollisuus asettua historian oikealle puolelle, asemasta riippumatta.

I Projekti ALASAJO

(Project Drawdawn) listaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä suurimmaksi mahdollisuudeksi ruokahävikin poistamisen. Kolmasosa kaikesta tuotetusta ruuasta menee ohi suun ja se aiheuttaa 8 prosenttia maailman päästöistä. 

Hukatulla määrällä ruokaa voitaisiin periaatteessa ruokkia maailman 800 miljoonaa nälkäistä ravitsevasti.

Kaikki se metsänraivaus, viljely,  lannoittaminen, kasvatus, sadonkorjuu, prosessointi, energia, työvoima, kuljetus, investoinnit ja vesi menevät hukkaan. Rahassa se tarkoittaa 1000 miljardia dollaria Kankkulan kaivoon vuosittain.

Vedessä se tarkoittaa, että 25% koko maatalouden kuluttamasta vedestä valuu niin ikään samaan turhuuden kaivoon.

Hävikkiä tapahtuu ruoka-aineen elinkaaren jokaisessa vaiheessa

Varastoinnissa hävikin kärjessä on Etelä- ja Kaakkois-Aasia, sillä kuumuus yhdistettynä kylmälaitteiden puutteeseen aiheuttaa ruuan pilaantumista.

Tuotannon ja varastoinnin infrastruktuuri tulisi päivittää. Kuljetuskaluston huolto ja kuljetusten oikea-aikaisuus sekä kylmälaitteet kuntoon.

Viljelijöille kohdennettu edullinen laina tekniikan päivittämiseen maksaisi itsensä kannattavuuden parantuessa takaisin. Olettaen että sääolosuhteet pysyvät suotuisina.

Euroopalla ja Pohjois-Amerikalla puolestaan näyttää olevan varaa heittää ruokaa ylimielisesti hukkaan

Hukkaan menevän ruuan määrää saataisiin alas myös tietoisuuden lisäämisellä, sillä suuri osa ruuasta menee roskiin silkasta välinpitämättömyydestä ja suunnittelemattomuudesta. Ei esimerkiksi eroteta ”parasta ennen” ja ”viimeinen käyttöpäivä” toisistaan. Koulujen hävikkiviikon toiminta pitäisi laajentaa ympärivuotiseksi.

Kuluttajaliitolla on hyviä vinkkejä.

Suomessa kotitaloudet menettävät vuosittain 500 miljoonaa euroa pois heitetyn ruuan muodossa, mutta meillä(kin) tehdään ruohonjuuritasolla hyvää työtä hävikin vähentämiseksi.

Suomi on EU-maana sitoutunut ruokahävikin puolittamiseen 2030 mennessä, mutta tätä ei mainita sanallakaan Orpon hallituksen ohjelmassa. Se lienee liian viisas toimi oikeistohallitukselle.

II Toinenkin suuri ilmastoteko liittyy ruokaan, ja tulee tuskin kenellekään yllätyksenä, että kyse on kasvipohjaisesta ruokavaliosta

Juuri julkaistujen ruokasuositusten myötä (2024) asia on tapetilla norsun kokoisena leikkeleraivona.

Projekti Alasajo on yhdessä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) kanssa laskenut, että vaikka köyhien maiden lisääntynyt lihankulutus lasketaan mukaan, paljon lihaa kuluttavista kansalaisista kun reilu puolet (50%-75%) söisi terveellisten suositusten mukaisesti, maailma säästäisi vähentyneen karjankasvatuksen, rehun, lannoitteen ja maanmuokkauksen kautta päästömäärän, joka vastaa koko maailman kahden ja puolen vuoden kokonaispäästöjä.

Luonnon monimuotoisuutta tuhoutuisi myös verrattomasti vähemmän ja maailma saavuttaisi Kunming-Montrealin -sopimuksen edellyttämät luonnon monimuotoisuuden säilyttämisvaatimukset. Vapautuneita turvepeltoja voisi muuttaa metsänieluiksi, joista maksetaan omistajille käypä korvaus.

• Lihantuotannon vähentymisen takia vedenkulutus olisi pienempi. Paikoin kuivuus yhdessä lihankasvatuksen kanssa vie veden ihmisiltä.
• Vesien rehevöityminen pienenisi.
• Lannoitteiden valmistuksen päästöt pienenisivät.
• Eroosio vähenisi tehoviljelyn myötä.
• Eläimet kärsisivät vähemmän.
  

Suurimman ilmasto- ja luontohyödyn saa ryhtymällä vegaaniksi. Se ei ole vaikeaa eikä vaarallista.

Ruokavaliomuutosta voisi ajaa systeemisellä tasolla suuntaamalla tukirahoitusta lihantuotannosta kasviproteiinituotantoon. Lihalle voitaisiin lisätä ympäristöhaittavero.

EU-tasolta tuleva apu olisi tarpeen ja sillä saralla on suunnitteilla muutosta.

Kansanvalistusta pitäisi harrastaa monissa yhdistyksissä, ja ruokapalveluiden ajama vähittäinen muutos palkitsisi lopulta monin eri tavoin:

• kunnat ja valtiot säästäisivät rahaa parantuneen kansanterveyden muodossa,
• Suomi olisi kasviproteiinin viljelyn myötä omavaraisempi.

Vähittäinen muutos olisi aloitettava erityisesti lapsista, jotta he oppisivat hyville tavoille.

Tutkimusten mukaan päiväkoti-ikäisille syötetään lihaa ja maitotuotteita viisinkertaisesesti suosituksiin nähden.

Siihen pitää saada muutos. Meillä ei kertakaikkiaan ole varaa kasvattaa enää yhtään uutta ympäristöntuhoajasukupolvea. Viisas hallinto tarttuisi tähän. Viisas kuka-tahansa tarttuisi tähän.

Tietokirjailija Risto Isomäki on jopa väittänyt, että maanmuokkauksen kun laskee mukaan, eläintuotannon alasajo ratkaisisi koko ilmastonmuutoksen ongelman.

Miltä ilmasto näyttäisi, jos eläinteollisuutta ei olisi?

Jos muistetaan millaisilla tekosyillä ihmiset puolustelevat tuhoisia ruokailu- ja elintasotottumuksiaan, ekokriisien ja niiden kerrannaisvaikutusten uhrit saavat syyttää tilanteesta nykysukupolvea ja sen pikkusieluisuutta.

Mistään ei haluta luopua kenenkään hyväksi. Varsin tragikoomista.

III Kolmannella sijalla ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on perhesuunnittelu ja tyttöjen koulutus.

Tämä lisäisi sukupuolten tasa-arvoa, hyvinvointia ja taloudellista turvaa. Koulutus sisältäisi ilmastonmuutostietoutta ja sitä kautta suuntautuisi pääomaa sen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Projekti Alasajon analyysin mukaan vuoteen 2050 mennessä voitaisiin välttää melkein 70 gigatonnin päästöt.

On selvää, että vähempiosaisille on taattava koulutus, terveys ja kaikki ihmisoikeudet. Syntyvyys laskisi, mutta kulutus kuitenkin nousisi elintason myötä ja nykyisellä energiainfrastruktuurilla tämä tietäisi lisää kasvihuonekaasupäästöjä.

Mutta koska naiset ovat yleisesti ottaen tietoisempia ekokriiseistä ja aloitteellisempia ilmastoteoissa, heihin satsattu koulutus auttaisi. Päätöksenteossa tarvitaan lisää empatiaa tulevia sukupolvia kohtaan. Tavoitteensa pitäisi olla ylikulutuksen ja alikulutuksen lopettaminen ja kestävän tason löytäminen niiden välistä.

Kehitysapua olisi siis lisättävä ja kohdennettava tehokkaasti.

IV Neljäs keino vähentää kasvihuonekaasujen pääsyä ilmakehään liittyy ”teknisiin” kaasuihin

Ilmalämpöpumppujen ja muiden kylmälaitteiden sisältämät kaasut ovat yleensä voimakkaita kasvihuonekaasuja. Niitä ollaan vaihtamassa luonnollisiin aineisiin, mutta siirtymä on vasta alussa ja vuotoja on laitevalmistuksen monissa vaiheissa.

Tuuliturbiineissa ja sähkökeskuksissa käytettävä eristyskaasu SF6 on 23 500 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Sitä vuotaa vuosittain hiilidioksidiksi muutettuna tuhansia tonneja vuosittain ilmekehään pelkästään Euroopassa ja ”vihreän siirtymän” kiihtyessä vuodot tulevat lisääntymään.

Tuulivoima potentiaalisimpana uusiutuvana voimana on laskenut hiilen prosentuaalista osuutta primäärienergiasekoituksessa, mutta alla olevasta kuvasta nähdään, että uudet energianlähteet eivät ole saaneet fossiilisten käyttöä laskuun, vaan ovat tulleet kaiken aiemman lisäksi. Mistään energiasiirtymästä ei siis voi puhua.

Ainoastaan koronapandemian kaltainen väliintulo sai sähkön tuotannon ja sen päästöt selkeästi laskuun.

V Viides keino keskittyy nielujen maksimointiin

Trooppiset sademetsät ovat valtavia hiilinieluja ja -varastoja, mutta niitä on pilkottu, heikennetty, raivattu. Eroosio vaivaa niitä. Metsien tilaa tutkineiden järjestöjen mukaan ennallistamismahdollisuus koskisi yli 200 miljoonaa hehtaaria, joissa piilee 54-85 gigatonnin nielumahdollisuus.

Tämä olisi aivan keskeinen keino, jossa ei tarvita innovatiivista nieluteknologiaa, vain yksinkertaisesti metsän istuttamista. Myös Suomessa olisi erittäin tärkeää suojella ja metsittää muokattua maata. Vapautuneita rehupeltoja voitaisiin muuttaa metsiksi tai käyttää uudistavaan viljelyyn. Inspiroivia esimerkkejä on maailmalla paljon.

VI Kuudes ja viimeinen keino tässä listassa on ylikulutuksen ruotiminen ja kiertotalouden suosiminen

Tavaramäärä, jonka me ”sivistyneet” länsimaalaiset kulutamme elämämme aikana on järjetön.

Suurin osa on turhaa kulutusta, joka ei lisää hyvinvointia, vaan päinvastoin eristää meitä viihde-elektroniikan avulla irti luonnosta ja yhteisöllisyydestä. Menetämme suhteellisuudentajumme mukana henkisen ja fyysisen terveyden.

Tarvitsisimme vahvat sääntelyt turhanpäiväisen krääsän tuottamiselle.

Jonkun täytyisi ottaa vastuu, kun kuluttaja ja tuottaja delegoivat sitä toisilleen eikä se lopultakaan ole kenelläkään. Tarpeellisten käyttötavaroiden tulisi olla valmistettu (mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleista) kestävästi ja korjauskelpoisesti.

Uudelleenkäyttö vähentäisi tarvetta uusien valmistukselle. Rahan kierto hidastuisi ja sen perässä juokseminen vaihtuisi lenkkipolkuihin, jonka raittiiseen ilmaan stressihormonikin katoaisi.

Samanlainen terveyttä edistävä ilmastoteko olisi vaihtaa yksityisauto pyörään, kimppakyytiin tai julkiseen kulkuvälineeseen.

Luonnon resursseille pitäisi laittaa niin kova hinta, että niiden ryöstö loppuu.

Sama koskee saastuttamista ja kasvihuonekaasujen päästämistä. Ongelman ytimessä on ihmisen tarve kilpailla statuksesta ja aineellisesta vauraudesta. Suurimmat ja varakkaimmat ökypellet tuhlaavat meidän kaikkien aikaa ja voimavaroja, mutta yhdessä voisimme laittaa rajat.

Ihmiskunnassa esiintyy pientä yritystä rajoittaa tuhlaamista ja niistä aiheutuvia päästöjä.

• Kierrätystä on lisätty,
• uusiutuvalla energialla on saatu paikka paikoin päästöjä alas,
• kasvispainotteinen ruokavalio tekee tuloaan,
• EU rajoittaa luonnontuhoa aiheuttavaa tuontia ja pikamuotia,
• hävikkiä yritetään pienentää ja
• yleisestikin elämäntapamme tuhoisuus on tulossa yleiseen tietoisuuteen.

Tosin pelkkä huolissaan oleminen ei riitä, on toimittava.

Kansainväliset ilmastokokoukset ovat silkkaa pelleilyä; fossiiliteollisuuden lobbarit parveilevat tekemässä sopimuksia ”hyvässä hengessä”, maat ovat vain varmistamassa selustaansa eikä vielä tässäkään vaiheessa ilmastokriisiä saada aikaan suosituksia vahvempia työkaluja.

Ainoat tosissaan olevat ryhmät ovat kansalaisjärjestöt ja ryhmät, jotka puhuvat mm. veganismin ja päästövähennyspakotteiden puolesta.

Oikeudenmukaista ”siirtymää” ei ole olemassakaan

Kiire ei ehdi sitä huomioimaan. Jos yritämme, meille tulee käymään niin, että pohdiskellessamme oikeudenmukaisuuden toteuttamista energiasiirtymässä, joka ei toimi vaaditussa laajuudessa. Saamme niskaamme ilmastohelvetin, joka oman mausteensa lisäksi tulee pahentamaan kaikkia muita katastrofeja, kuten

• pandemioita,
• sotia,
• nälänhätää,
• talousromahduksia,
• kodittomuutta,
• pakolaisuutta jne.

KAIKKIEN olisi nyt syytä ymmärtää se liemi, jossa olemme. Vaikka oma ympäristö näyttää mukavalta ja rauhalliselta nyt, maailmalla kiehuu ja tulevaisuudessa yhä enemmän ja yhä useammassa paikkaa kunnes lopulta ei ole soppea johon ilmastonmuutos ja luontokato ei yltäisi. Maapallon viiveisen ilmastojärjestelmän takia asiaan pitäisi reagoida NYT, eikä vasta sitten kun on jo myöhäistä.

Voimme aloittaa yllämainituilla keinoilla.

Hiilijalanjälki alas ja hiilikädenjälki ylös.