Teemu Laulajainen: Lihan kulutus on luonnon kuluttamista

Ilman luontoa ei olisi ihmistä.

Koko sivistyksemme ja hyvinvointimme on kotoisin luonnon tarjoamista raaka-aineista ja ekosysteemien palveluista. Esimerkiksi ruuantuotantomme nojaa ilmastollisesti vakaisiin olosuhteihin, veden riittävyyteen ja esimerkiksi pölyttäjähyönteisten toimintaan.

Lajien monimuotoisuus antaa tärkeille ekosysteemeille resilienssiä uhkia vastaan.

Nyt olemme kuitenkin siinä pisteessä, että kulutusjärjestelmämme on kasvanut niin tehokkaaksi ja villiksi, että se syö meidän elämäämme ylläpitäviä edellytyksiä. Planetaarisista rajoista useampi on rikkoutunut.

Lajikadon suurin yksittäinen syy on maan- ja vedenkäyttö, ja sen suurin tekijä on nykyinen maailmanlaajuinen lihantuotanto.

Tehomaatalous raivaa Suomessa metsiä pelloiksi vuosittain 2 000–3 000 hehtaaria. Pelloille levitetään joko sian lietelantaa tai synteettisiä lannoitteita.

Vedenlaadun mittausten perusteella pelloilta valuu ravinteita vesiekosysteemeihin aiheuttaen rehevöitymistä, happikatoa ja lajikatoa. Esimerkiksi Aurajoen varren suursikaloiden jätelietteestä valuu typpikuormaa Itämereen.

Rehukasveja suojellaan tuhohyönteisiltä torjunta-aineilla, kuten glyfosaatilla. Sen runsas käyttö voi johtaa mehiläisten värinäön ja kommunikaation heikentymiseen.

Maailmalla käytetään vielä pahempia myrkkyjä; mehiläisten populaatio onkin romahtamassa. Rahaksi muutettuna mehiläisten tuoman hyödyn Euroopan ruuantuotannolle on laskettu olevan 15 miljardia euroa ja koko maailman mittakaavassa puolet bruttokansantuotteesta.

Pölyttäjien ansiosta ruokalajiemme kirjo on runsas ja värikäs.

Hyönteiset ovat tärkeää ravintoa mm. lepakoille, linnuille ja monille muille eläimille. Jos ravintoketjun alkupää heikkenee, se näkyy odottamattomasti ketjun yläpäässä, jonka kruununa ihminen komeilee.

Vaikka myös kasvipohjaisten ruoka-aineiden valmistus aiheuttaa luontokatoa, tutkimusten mukaan ylivoimaisesti eniten vahinkoa aiheuttaa vain kahdeksan ruoka-ainetta:

• porsaan ja naudan liha,
• siipikarja,
• juusto,
• kananmunat,
• auringonkukkaöljy,
• voi ja maito.

Kotimainen liha ei ole kestävästi tuotettu. Se saattaa näyttää siltä, jos sitä vertaa ulkomaiseen tuotantoon, mutta vertailukohde on väärä: päästöjä ja lajikatoa aiheuttavaa toimintaa ei voi verrata vielä pahempiin toimijoihin, vaan parempaan vaihtoehtoon, eli kasviproteiinin tuotantoon. Sitä paitsi Suomessa syödään ulkomaista lihaa vuosittain n. 70 miljoonaa kiloa.

Lihan kulutuksen vähentämisen hyödyt olisivat moninaiset. Se tulee vähenemään joka tapauksessa, mutta nyt sen vielä voisi tehdä vapaaehtoisesti.

Suomessa eläinrehua kasvatetaan yli kolme kertaa enemmän kuin ihmisen ruuaksi menevää viljaa.

Vapautuneille hehtaareille voisi istuttaa metsää eli hiilinieluja ja täten pienentää todennäköisyyttä satojen miljardien eurojen sakoille, jotka me kansalaiset joudumme maksamaan, ellei Suomi pääse hiilineutraaliustavoitteeseensa.

Teemu Laulajainen

Kunta- ja aluevaaliehdokas

Rauma