• Ehdokas 2025
  • Kolumnit

Tuomo Grundström: Aasin maailmaa – entä ihmisen?

Raumalainen kolumnistimme jatkaa Vasenvoiman lukijoille jo tutuksi tulleiden aasien tarinoita.

Samalla hän tulee kertoneeksi jotain meistä ihmisistäkin, sillä sellainen on tunnettujen eläinsatujen tapa.

– Ihmiset esittävät usein meidät aasit ikään kuin itsepäisyyden, tyhmyydenkin perikuvina. Olkoon niin, ei haukku haavaa tee, ”eikä nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä” (paino sananparren jälkiosalla).

Itsepäisiä me toki osaamme olla; sitä ominaisuutta tarvitsemme kuten ihmisetkin.

Ystäväni, eläinten kieltä tutkiva oppinut mies, kertoili ihmisten kirjallisuudesta ja sen eläinaiheista mainiten monta nimeä:

  • Aisopos,
  • Jean La Fontaine,
  • Ivan Krylov,
  • Lauri Pohjanpää…

Hän sanoi kehottavansa niin lapsia kuin aikuisia lukemaan heitä. Väitti, että tuskin on ketään, joka ei olisi heiltä kohdannut

  • jänistä ja kilpikonnaa,
  • maalaishiirtä ja kaupunkilaishiirtä,
  • korppia ja kettua,
  • heinäsirkkaa ja muurahaista,
  • sutta ja kurkea,
  • kahta vanhaa varista…
Jänis ja kilpikonna sekä Susi ja kurki. Kuvat tarjosi canva.com.

Unkarilainen Kálmán Kalocsay (1891–1976) antaa aasin panna asiat rasiaan. Ei aasi ota nokkaansa (turpaansa?), vaan iloitsee kielikuvasta.   

”Samalla niityllä laiduntavat hevonen ja härkä sattuivat keskenään puheisiin. Molemmat olivat varsin itsetietoisia oman häntänsä nostajia, halusivat esitellä vahvuuksiaan. Keskustelun kääntyessä sotilasansioihin se terävöityi. Kumpikin väitti – vahvasti perustellen – olevansa suurin sotasankari.

Hevonen: ’Taisteluun kun kutsutaan

sankareita ratsuillaan,

torvensoitoin tulisin

(joskin myöskin kannuksin),

nelistämme kunniaan,  

voittohon tai kuolemaan.’

Härkä siinä märehteissään

tuhahtavi äkeheissään:

’Sankaruus on tyhjä sana,

ellei ole muonanpala

leipälaukuss’ sotamiehen.

Kenraalitkin mierontiehen

käpykaartiin koikkelehtii.

Vatsallansa väki marssii;

naudat huollon varmistaa.

Kunnian siis härkä saa!’    

Aasi karvakorviansa

heilautti kuullessansa

toisten itseylistystä.

Sanoi: ’Kaksi typerystä!

Eipä oisi maailmassa

sotilaita marssimassa

eikä oisi sotaa lainkaan,

jos ei ihmisaasit vainkaan

keskenänsä kärhämöisi,

toinen toistaan surmin löisi.’”  

(Merkitsi muistiin: Tuomo Grundström)

Kirjoittaja on raumalainen eläkkeellä oleva erityisopettaja, varavaltuutettu ja ehdolla kuntavaaleissa 2025