Sanna Nylander: Kanssakulkijoita tarvitaan

– Keskustelu Porissa Yhteisötalo Otavan Taivaassa kävi vilkkaana, kun Tellu Rosenqvist tenttasi aluevaaliehdokkaita.

Yleisöä oli saapunut paikalle tuvan täydeltä kuulemaan, kuinka kuinka illan teemoja lähestyisivät:

• Jyri Astokari, ps.,
• Mari Kaunistola, kok.,
• Jari Lepistö, kesk.,
• Sanna Nylander, vas.,
• Laura Pullinen, vihr. ja
• Heidi Viljanen, sd.

Paneelin teemana oli:

Lähisuhdeväkivalta sekä perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointi

Yleisöstä nousi puheenvuoroja muun muassa vaitiolovelvollisuuksien ikeeseen juuttuvasta tiedonsiirrosta eri viranomaisten välillä. Kun asiakkuudet alkavat jokaisessa hoitavassa yksikössä alusta, prosessit pitkittyvät. Tällä aikaa ongelmat ehtivät kasautua ja kriisit pitkittyä – ja hyvinvointialueen käteen jää jättilasku.

Selvää on, että syytä luoda painetta eduskunnan suuntaan lainsäädännön uudistamiseksi.

Avun saamisen lisäksi sen löytämiseen sekä väkivaltaan puuttumiseen liittyvät haasteet puhuttivat illan aikana kaikkia yhteisesti.

Muistutin, että jos tiedonsiirron ei koeta toimivan alueensisäisesti jo nyt, kuinka hankalaksi tilanne muuttuisi palvelut ulkoistettaessa.

Ehdotus: Ei tehdä ulkoistuksia. Pidetään lastensuojelun ja terveydenhuollon palvelut hyvinvointialueen omina – liian lyhyinä myönnetyt kuntoutusjaksot eivät ole tehokkaita.

Valvotaan palvelunlaatua. Luodaan säästyneillä rahoilla lisää työpaikkoja.

Ehdotin myös, että lisäämällä lapsiperheille myönnettävän kotipalvelun määrää toisimme säästöjä lastensuojeluun. Painopisteen viilauksesta hyötyisivät kaikki.

Näin säilyisivät

• 1) asiakasperheiden määrät kohtuullisina per työntekijä,
• 2) työntekijöiden toimialue tutun kunnan alueella ja työntekijöiden pompottelu pitkin aluetta loppuisi ja
• 3) perheissä oma työntekijä.

Aina perheissä ei tarvitse opettaa vuorovaikutus- tai kotitaloustaitoja. Joskus kokonaisuutta hyödyttää enemmän, että joku tulee kotiin, valmistaa ruoan väsyneen vanhemman puolesta, kuuntelee ja juttelee, kunnes tilanne perheessä helpottaa.

Paneelissa käytin termiä ”kodinhoitajat”.

Kodinhoitajien lisäksi monella tilaisuuteen osallistuneista oli lämpimiä muistoja perhepäivähoitajista. Kanssakulkijoita tarvitaan yhteiskunnassamme lisää.

Tupsahdellaan naapuriin, kyläillään toisillamme muulloinkin kuin täydellisen siivouksen jälkeen. Määritellään ”tavallinen koti ja tavalliset perheet” uudelleen.

Kun hyvinvointialueet aloittivat, jäi kunnille ennaltaehkäisevä rooli huolehtia kuntalaistensa hyvinvoinnista.

HYTE-yksikköön kohdistetut leikkaukset tulisikin perua, sillä sieltä löytyy koordinoiva osaaminen hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen välille.

Tuki järjestöille on taattava: Koko perhe hyötyy yhdistysten tarjoamista vertaisryhmistä, joita järjestetään sekä läheisille että asiakkaille. Viranomaisten ja asiakasperheiden välille rakentavat siltoja koulutetut kokemusasiantuntijat.

Välituntipihoille jalkautuvat koulutetut vapaaehtoiset koulumummot ja -papat kohtaavat kenet tahansa lapsen ilman diagnoosia tai lähetettä. Hyvinvointi lisääntyy.

Entä kuinka voin auttaa, jos haluan auttaa? Tunnistaminen ei riitä, jos ilmiölle ei ole sanoja. 

Apua etsiessään moni ottaa käteensä kännykän, mutta ei tiedä, millä sanoilla netistä apua etsisi. Organisaatiot voivat vaikuttaa hakukoneoptimoinnilla siihen, että heidän nettisivuillensa päädytään kiertoilmaisuillakin.

Työssäni ikäihmisten kanssa olen tunnistanut lähisuhdeväkivallan merkkejä, joista tyypillisin lienee aikuisen lapsen vanhempaansa kohtaan käyttämä taloudellinen hyväksikäyttö.

Paneelissa toin esille, että kaikkien hyvinvointialueen työntekijöiden, keikkalaistenkin (kuten minä), tulisi saada työnantajalta koulutusta – konkretiaa siihen, kuinka ottaa väkivalta puheeksi asiakkaan kanssa, kuinka sanallistaa, kuinka puuttua.

Sanna Nylander

Kulttuurituottajaopiskelija (AMK), lähihoitaja

Kunta- ja aluevaaliehdokas

Rauma