• Ehdokas 2025
  • Kolumnit

Eekruut: Ruoan jakaminen liittää meidät yhteen

Voiko vasemmistolainen käydä syömässä perussuomalaisten käristemakkarat ilman, että rasvainen pala tarttuu kurkkuun?

Entä onko kokoomusteltan rokkaan liuennut porvaritykissä katkera sivumaku työläisen selkänahasta?

Kuvittelemiseen on täysi vapaus, mutta periaatteessa ruoka on vain ruokaa.

Hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit eivät ole poliittisia.

Tai ovat. Viimeksi mainitut, eli proteiinit ovat, jossain määrin muuttuneet poliittisiksi. Vegaaninen vaihtoehto pitäisi periaatteessa olla tarjolla ilmastosyistä.

Ongelma on kuitenkin pötköjen tuplasti kalliimpi hinta. Lisäksi korvikemakkara ei käyttäydy grillissä samoin kuin lihaversio.

Kustannustehokas ja maukas vegetarjottava odottaa vielä keksijäänsä.

Makeat letut ja rapeat vohvelit voidaan paistaa vegaanisesta taikinasta, mutta mitä suolaista se voisi olla?

Pallon voisi heittää vegaaneille itselleen. Mitä te haluaisitte itsellenne tarjottavan vaaliteltalla?

Suurimmalle osalle satakuntalaisesta vaaliyleisöstä perinteisen sekaruokavalioon perustuvat tarjoilut kelpaavat.

Aukioilla, toreilla ja marketien edustoilla on viime viikkoina ruokittu kokonaisia perheitä, pikkulapsista vanhuksiin, monia kansallisuuksiakin.

Harva kieltäytyy ilmaisesta makkarasta, letuista, vohveleista tai pullasta.

Vilkkaimmilla kampanjointipaikoilla itsensä on voinut ravita melko hyvin eri puolueiden teltoilla.

Samalla me ehdokkaat olemme antaneet toivoa paremmista ajoista sekä kokeneet lämmintä yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta.

Ehdokkaat, ja puolueiden talkootyötä tekevät aktiivit, ovat muonittaneet kokonaisen äänestäjien armeijan, joka toivottavasti marssii vatsallaan äänestyspaikoille.

Kenelle ruokittujen äänet lopulta menevät, sitä ei tiedä kukaan. Voimme vain toivoa ja hymyillä.

Aina ei vaalimakkaransa hakeva kansalainen tiedä, ketä äänestää vai äänestääkö ollenkaan. Epäröivien äänestäjien joukko on laaja.

Poliitiikoille teltalla päivystäminen tarjoaa tärkeää tietoa yhteiskunnan tilasta.

Näiden vaalien alla ihmisillä on ollut nälkä. Lapsiperheillä, yksinäisillä, eläkeläisillä ja opiskelijoilla. Syyn tietää hallitus.

Santsaamisen syynä ei ole ahneus, vaan tarve saada nälkä taittumaan hiukan pidemmäksi ajaksi.

Vaaliteltalla tehtävänä ei kuitenkaan ole ruoka-apu, vaan vieraanvaraisuus ja toisaalta mahdollisuus keskustella yhteiskunnallisista asioista tuntemattomien kanssa.

Tarjoilut eivät ole vain asiakkaille, vaan kuormasta sopii ottaa. Ehdokkaiden ja muun talkooväen on hyvä ravita myös toisiaan.

Henkilökohtaisesti en hämmästele kilpailevien tai hallituspuolueiden ehdokkaita vasemmistoliiton makkara- tai lettujonossa. Meillä on ne parhaat bileet torillakin.

Hiukan oudompi tapaus sitten oli sinimustan liikkeen nimien kerääjä. Ehkä hänelläkin oli nälkä?

Nimiä hän ei listaansa saanut, eikä lopulta makkaraakaan – antifasistista, antirasistista, ja ainakin ihmisten näkökulmasta, väkivallatonta makkaraa.

Kirjoittaja on Vasenvoiman vastaava toimittaja ja Satakunnan vasemmistoliiton 2. varapuheenjohtaja.

Susanne Ekroth on ehdolla kevään molemmissa vaaleissa. Raumalla ehdokasnurmero on 161 ja Satakunnassa 2154.